Jos pitäisi nimetä täydellinen elokuva Ruben Östlundin uusin teos Triangle of sadness olisi hyvä ehdokas. Elokuva on kuin vuoristorata elokuvan muodossa.

Tämä on yksi parhaista kasarilla julkaistuista nuorten elokuvista, ehkä jo kulttimaineessa. Breakfast clubissa tiivistyy aikakauden jupit, hipit, punkkarit ja muut nuorisoryhmät yhdessä tilassa. Elokuvassa keskitytään yhteen lauantaihin jälki-istunnossa, jossa istuvat erilaiset nuoret, jotka huomaavat päivän aikana, etteivät ehkä olekaan niin erilaisia. Parasta on sen aitous, ja siihen oli helppo samaistua, vaikka romantiikkaa on myös viljelty ronskisti. Soundtrack on huippu!

Tämä originaaliversio leffasta (v.1973) on todellinen kulttielokuva. Hollywood on kuulemma tehnyt vesitetyn version (v.2006) samalla nimellä. Suosittelen noidille ja maageille tätä alkuperäisversiota uhrijuhlaleffasta, se on katsomisen arvoinen. Tämä alkuperäisversio on vain englanninkielisellä tekstityksellä.

Loistava sarja, tässä on kaikkea, huumoria, draamaa, yhteiskunnallisuutta. Persoonat aivan huikeita.