×
Click for more products. Sulje
No produts were found.
Viimeisimmät kommentit
Bogi haku

Filmihullu antaa hyvälle toisen mahdollisuuden

Lähetetty1 Vuosi sitten
Suosikit0
Licorice Pizza (2021)

Hiljaisten koronavuosien jälkeen avautuneissa teattereissa alkoi päinvastainen kriisi. Vuoroaan odottaneet elokuvat ja uudet tuotannot kilpailivat tilasta, eikä sitä riittänyt kaikille. Moni hyvä elokuva tuli ja meni saamatta kunnon mahdollisuutta. Filmihullu listasi elokuvia, joille nyt on tilaisuus antaa uusi mahdollisuus kotiteattereissa.

 

Filmihullun listalla on tusina vuoden 2022 aikana ensi-iltaan tullutta, hyväksi havaittua elokuvaa, jotka kuitenkin saivat teatterikierroksellaan alle 5 000 katsojaa. Vertailun vuoksi: tätä listaa joulukuun puolivälissä laadittaessa katsojatilastoa johtava Top Gun: Maverick on kerännyt noin 430 000 katsojaa tuota rajaa enemmän... Kyseessä on oikeastaan leipurin tusina, sillä nostimme mukaan myös yhden alkuvuodesta 2023 kotiteattereihin saapuvan tapauksen.

Länkkäri on muutenkin haastava lajityyppi teattereissa, ja First Cow -westernin kierros Suomen valkokankailla jäi maaliskuussa hyvin lyhyeksi. Sen aikana se keräsi listamme pienimmät yleisöluvut, vain 278 katsojaa. Kelly Reichardtin Meek's Cutoff – Kadonnut vankkurikaravaani -länkkärijännärin nähneet kuitenkin tietävät odottaa laatua. Tällä kertaa Reichardt tosin on valinnut hurmaavan ja raikkaan näkökulman kahden villissä lännessä elantoa raapivan miehen ystävyyteen.

Dokumentitkaan eivät pahemmin valkokankailla juhli – ellei aiheena ole Suomen luonto – ja niinpä Ansa Moskovassa sai keskellä kesää vain 860 katsojaa teattereihin. Se on kuitenkin edelleen ajankohtainen kuvaus siitä, kuinka pitkälle itäisessä naapurissamme ollaan valmiita menemään kansalaisaktiivisuuden tukahduttamiseksi.

Vaan ei vuoden 2022 aikana juuri paremmin mennyt laatudraamallakaan, mistä hyviä esimerkkejä ovat seuraavat nimikkeet.

Kahdeksankymppinen Barry Levinson on viime vuosina keskittynyt tuottamaan, mutta keskitysleiriltä amerikkalaisiin nyrkkeilypiireihin pelastuneen juutalaismiehen tositarina sai Oscar-voittajan palaamaan ohjaajan penkille. The Survivorin tarinan tausta on karu ja väkivaltainen, mutta Levinson osoittaa jälleen kykynsä pienimuotoisen, henkilövetoisen draaman ohjaajana. Posttraumaattisesta stressistä kärsivän Harry Haftin motivaatio ottaa kehässä turpiinsa koskettaa, mutta silti The Survivor sai teattereissa vain 1 276 katsojaa.

Iranilainen Panah Panahi saattoi olla ensikertalainen ohjaajana, mutta hänen Soratie-debyyttinsä ei ainoastaan näytä kauniilta vaan hänellä on hallussa myös niin rytmitys kuin sävy. Salaperäisellä missiolla autossaan matkaavan perheen tarina tasapainoilee hyvin huumorin ja draaman välillä, ja dialogikin on kekseliästä. Matkan arvoitus säilyy lähes loppuun asti, mutta silti maailmallakin palkittu elokuva jäi meillä 1 598 katsojaan.

Joker saattoi olla valtava hitti, mutta siitä Oscarin voittanut Joaquin Phoenix ei auttanut C'mon C'mon -draamaa menestykseen. Suomessa se sai 2 442 katsojaa teattereissa. Kyseessä on kuitenkin sympaattinen, koskettava ja hauskakin kasvutarina, jossa yksin elävä radiotoimittaja saa yllättäen väliaikaisesti hoidettavakseen sisarensa 9-vuotiaan, aavistuksen pikkuvanhan pojan.

Edellä mainittuihin verrattuna Mia Hansen-Løven Bergman Island oli suorastaan jättihitti, sillä se sai ”peräti” 3 487 katsojaa täkäläisellä valkokangaskierroksellaan. Se on myös hieman yllättävää, sillä se on aika- ja kerrontatasoja sekoittaessaan myös ehkä haastavin koko joukosta. Vicky Krieps ja Tim Roth ovat elokuvantekijäpariskunta, joiden yhteiselämä muuttuu hyvin... bergmanilaiseksi heidän vieraillessaan ruotsalaissuuruuden kotiseudulla fanitus- ja työmatkalla.

Eurooppalaisen maagisen realismin saralla lapset olivat keskeinen teema. Nuoren naisen muotokuva -ohjaaja Céline Sciamman fantasiadraamassa Maja lapsuuden reunalla perhetilanteen vuoksi hieman omilleen jäävä tyttö kohtaa äitinsä lapsuudenkodin läheisessä metsässä uuden, yllättävän ystävän. Päähenkilö kuitenkin vain hyväksyy asiat sellaisenaan. Koska niin lapset tekevät. Aikuiset eivät ymmärtäneet, sillä yleisösaldo jäi 2 963 katsojaan.

Se on silti yli kaksinkertaisesti verrattuna norjalaiseen kollegaansa The Innocents, joka ottaa herttaisesta fantasiasta aimo askeleen kohti puhtaampaa kauhua. Kesäisen lähiön vapaana kirmaavat lapset alkavat kehittää outoja voimia. Koska he ovat lapsia, he ovat vasta opiskelemassa navigoimista hyvän ja pahan välillä – ja eksyvät välillä pahasti matkalla. Eskil Vogtin art house -kauhudraama ansaitsee ehdottomasti enemmän kuin 1 316 katsojaa.

Kauhusta puheen ollen, vuoden 2022 aikana teattereihin saapui useampikin hieno pelottelu, jotka eivät löytäneet koko potentiaalista yleisöään. Eksoottisin niistä lienee Taiwanissa tuotettu The Sadness, jossa epidemia muuttaa tartunnan saaneet estottomiksi sadisteiksi. Pandemiasta, ihmisen samastuttavasta julmuudesta ja verisistä zombiklassikoista ammentava elokuva hyödyntää tuttuja latuja ja elementtejä, mutta tekee sen kauhufania kutkuttavan ahdistavasti. Tai ainakin toivottavasti niin sen nähneet 3 097 katsojaa ajattelivat.

Toinen tuttuja elementtejä tuoreesti hyödyntävä pelottelu oli Ti Westin 1970-luvulle sijoittuva X. Taidepornoa kyhäämään ryhtyvä ryhmä vuokraa tuotannolleen kuvauspaikan syrjäiseltä maatilalta, mutta kohtaamiset sen omistajien kanssa lähtevät odottamattomille poluille. West on tehnyt elokuvalleen myös yhtä hyvän vastaanoton saaneen esiosan Pearl. Toivottavasti sen katsoo useampi kuin 3 104 kauhun ystävä.

Kauhukomedia on suurelle yleisölle helpompaa pureskeltavaa kuin puhdas kauhu. Tosin ilmaisua ”suuri yleisö” täytyy verisen Bodies Bodies Bodies -satiirin yhteydessä käyttää löyhästi, sillä se sai Suomessa vain 3 915 katsojaa. Joukko genzetalaisia ryhtyy myrskyn eristämässä kartanossa pelaamaan seuraleikkiä, kun yhtäkkiä alkaa tapahtua kamalia – niin fyysisesti kuin tapahtumien pyörteisiin joutuneiden itsekeskeisten nuorten mielessä.

Kauhukomediasta päästäänkin komediaan, joka oli tämän listan suuri voittaja. Saihan Licorice Pizza meillä huikeat 4 823 katsojaa alkukeväästä 2022! Se on kyllä aivan liian vähän, sillä ihmisen pimeämpiä puolia upeissa elokuvissaan Boogie Nights, Magnolia ja Phantom Thread tutkinut Paul Thomas Anderson on Licorice Pizzassa kepeimmillään ja valoisimmillaan. 1970-luvulle sijoittuvan lämminhenkisen ensirakkauskuvauksen pääosassa nähdään Andersonin elokuvissa näytelleen, edesmenneen Philip Seymour Hoffmanin poika Cooper Hoffman.

Loppuun luvattu bonus. Anna Eriksson syytti Marilynin tarinaa sivuavaa M-debyyttiään seuranneen, vieläkin konseptuaalisemman W-elokuvansa huonoja katsojalukuja (698 kpl) sabotaasiksi. Eiköhän syynä ole, että eskapismiin kallistuvassa vuodessa 2022 ei yksinkertaisesti ole ollut tilaa vaikealle taide-elokuvalle. Oman mielipiteen aiheesta voi muodostaa 10. helmikuuta, kun elokuvan kotiteatterijulkaisu ilmestyy.


Uuden mahdollisuuden ansaitsevia elokuvia olisi tietysti paljon enemmänkin. Valkokankaalla ehkä ohi menneitä elokuvia kannattaa selata lisää Filmihullu-leffakaupan sivuilta.

Jätä kommentti
Jätä vastaus

Settings

Valikko

Luo asiakastili ja tallenna omat suosikit

Kirjaudu sisään

Luo asiakastili luodaksesi omia elokuvalistoja.

Kirjaudu sisään

Ole hyvä ja kirjaudu

Kirjaudu sivulle