Rantaloma kuin elokuvissa – hyvässä ja pahassa

Kesä, loma ja aurinko – rannallehan sitä tekee mieli. Alle on kerätty joukko elokuvallisia rantakohdevinkkejä. Ja mikäli resurssit eivät ole otolliset reissua varten, ei sekään ole ongelma. Osa vinkeistä voi hyvinkin viedä halut hiekkarannalla makoilusta.

Aloitetaan rantaloma kevyesti, ja mikä olisi kevyempää kuin musikaali. Tosin vuoden 1958 sovitus Rodgers ja Hammerstein -musikaalista South Pacific käsitteli paitsi toista maailmansotaa myös rasismia. Silti se on värikäs ja romanttinen ja täynnä hyviä kappaleita. Se kuvattiin Havaijilla, Kauai saaren Hanalei Bayssa.

Kauailla kuvattiin myös Elvis Presleyn vuoden 1961 hömppämusikaali Blue Hawaii. Osittain sitä kuvattiin myös Oahun upeissa maisemissa, joita voi ihailla myös George Clooneyn The Descendants -elokuvassa tai salaperäisessä Lost-sarjassa, jos musikaalit eivät iske.

2008 ilmestyi valtavaksi ilmiöksi kehkeytynyt, Abban hittibiisien ympärille rakennettu Mamma Mia! Sen rantaketkuttelut kuvattiin suurimmaksi osaksi Skopelos-saaren Kastani Beachilla, ja leffa käykin Kreikan matkailumainoksesta.

The Last Song (2010) ei ehkä varsinaisesti ole musikaali, mutta kyllä siinäkin lauleskellaan. Onhan se muistuma ajalta, jolloin Miley Cyrus ja Liam Hemsworth olivat maailman kuumin julkkispari. Nicholas Sparksin romanttisesta kynästä syntynyt tarina siirrettiin maisemien vuoksi Yhdysvaltojen Georgia-osavaltion Tybee Islandin rantamaisemiin.

Todellista eskapismia löytyy myös Pirates of the Caribbean -sarjan elokuvista, jotka kaikki on kuvattu hulppeissa maisemissa, nimensä mukaisesti pitkälti Karibialla. Sarjan vuonna 2003 avanneen Mustan helmen kirouksen alkupuolella nähtävä Port Royal on itse asiassa St. Vincent ja Grenadiinien Wallilabou Bay. Jos sinne matkustaa lomailemaan, on vielä mahdollista nähdä elokuvan sataman lavasteita. Saari, jolle kapteeni Sparrow (Johnny Depp) ja Elizabeth Swann (Keira Knightley) jätetään rommin kera, on nimeltään Petit Tabac. Se on osa Tobago Cays Marine Park -kansallispuistoaluetta, ja sinnekin on mahdollista buukata matkoja.

Jos jostain leffasarjasta löytyy mahtavia rantamaisemia niin Bondeista. Niistä nousee mieleen kaksi ikonista hetkeä. Jo ensimmäisessä, vuoden 1962 elokuvassa Salainen agentti 007 ja tri No Ursula Andress nousee ikimuistoisesti aalloista Jamaican Ocho Riosilla. Vastaava hetki peilautui Daniel Craigin esimmäisessä Bondissa, vuoden 2006 Casino Royalessa, jossa agentti virkistäytyy Bahaman Paradise Islandilla. Kyseisen kohtauksen rantapätkä on ökykallista yksityisklubialuetta, mutta sen ympärilläkin riittää hienoa rantaa kilometrikaupalla.

Aina rantautuminen ei ole oma valinta. Tom Hanks jämähti vuosiksi autiolle saarelle Robert Zemeckisin ilmeisesti loputtomia katselukertoja kestävässä vuoden 2000 selviytymisdraamassa Cast Away.

Se kuvattiin Fidžin tasavaltaan kuuluvalla Monuriki-saarella, josta on elokuvan myötä tullut turistinähtävyys. Niin kävi samaten Fidžille kuuluvalle Nanuya Levu -saarelle, kun sen Devil's Beach rannalla kuvattu The Blue Lagoon ilmestyi vuonna 1980. Brooke Shieldsistä tähden tehneessä elokuvassa kaksi viktoriaanisen ajan lasta haaksirikkoutuu paratiisisaarelle ja kasvaa siellä teini-ikään.

Aurinkoiset rannat mielletäänkin elokuvissa usein nuorison mellestyskentäksi. Yhdysvalloissa koulujen kevätloma spring break on muodostunut biletysilmiöksi, jota kännisten sopulien lailla päälle vyöryvien koululaislaumojen alle jäävät rantapaikkakunnat nykyään haluavat jo rajoittaa. Siksi keskitymmekin tapauksiin, jossa lomalla on synkkä puolensa.

Vinksahtanein, nerokkain ja yksinkertaisesti paras niistä on Harmony Korinen vuoden 2012 amerikkalainen painajainen Spring Breakers, jossa neljä lukiolaistyttöä haluaa bilettämään keinoja kaihtamatta ja perillä syöksyvät yhä syvempään ja kutkuttavalla tavalla hauskaan paheiden kierteeseen. Se kuvattiin Floridan niemimaan länsipuolella St. Petersburgissa ja sen laitamilla.

Kaikin tavoin Spring Breakersin vastakohta jo siinä, että se kuvattiin Floridan itärannikolla Miamissa ja Fort Lauderdalessa, on Suomessa nimellä Kuolema kahdella pyörällä kulkenut Nightmare Beach. Umberto Lenzin kasari-slasher on kammottavan huonosti kirjoitettu ja näytelty itsetarkoituksellisten – ja pökerryttävän typerien – naismurhakohtausten kimara. Ja juuri siksi se on tökeryydessään niin nautittavaa guilty pleasure -kulttikamaa.

Upeimmatkin rantalomakohteet voivat siis olla rikoksen tyyssijoja. Kathryn Bigelow'n Myrskyn ratsastajissa (Point Break, 1991) Keanu Reevesin esittämä FBI-agentti metsästää surffaripankkirosvoja, joita johtaa Patrick Swayze. Mainio rikostoiminta kuvattiin pääasiassa Kaliforniassa Los Angelesin rantatienoilla, Malibun Leo Carrillo State Beachilla ja Santa Monicassa. Vaikka dramaattinen loppu sijoittuu Australiaan, on kyseessä itse asiassa Havaijin Oahu-saaren Waimea Bayssa kuvatun materiaalin liittämisestä Yhdysvaltojen luoteisosavaltio Oregonin Cannon Beachilla kuvattuun materiaaliin. Cannon Beachilla on muuten kuvattu myös Twilightin rantakohtauksia.

Ahneus iskee helteisellä rannalla myös Anthony Minghellan vuoden 1999 elokuvassa Lahjakas herra Ripley, jossa Matt Damonin, Jude Law'n ja Gwyneth Paltrow'n yläluokkainen lomailu johtaa veritekoihin. Se on kuvattu Italiassa Almafin Positanossa ja Procida Islandilla. Damonia rantamaisemissa voi ihailla käytännössä jokaisessa Bourne-elokuvassa. Doug Limanin Medusan verkko (The Bourne Identity, 2002) avasi pelin Kreikan Mykonos-saaren Little Venicessa.

Ranskalainen Slack Bay (Ma Loute) voisi olla Englannin kanaalin rannalle sijoittuva rikoskomedia, mutta koska Bruno Dumontin elokuva oli vuonna 2016 Cannesin kilpasarjassa, sen on pakko olla taidetta. On siis parempi olla nauramatta sen absurdeille tilanteille ja mustalle huumorille, olivat Juliette Binoche ja Valeria Bruni Tedeschi kuinka hyvässä vedossa tahansa.

Myrskyn ratsastajien jättiläisaalloista puhuminen tuo mieleen myös samaan aiheeseen liittyvän dokumentin The Endless Summer. Se kannattaa katsoa, jos aihe vähänkin kiinnostaa ja ihailla samalla Etelä-Afrikan Cape St. Francisin upeita rantoja.

The Last Songin tapaan Illat meren rannalla perustuu Nicholas Sparksin tekstiin. Se on kuitenkin aikuisempi tarina, kuten pari seuraavaakin nimikettä. Richard Gere ja Diane Lane käyvät läpi muutoksia kypsällä iällä alkuperäisen nimen Nights in Rodanthe (2008) mukaisella Pohjois-Carolinan Rodanthen karun kauniilla rannalla. Siellä seisova majatalo on suorastaan ikoninen.

Karun kaunis on myös Uudessa Seelannissa sijaitseva Karekare Beach, jolle Holly Hunter jämähtää soittopeleineen Jane Campionin vuoden 1993 elokuvassa Piano. Ilmeisesti se kuuluu asiaan, kun kyseessä on naisen tekemä elokuva naisista. Céline Sciamman Nuoren naisen muotokuvassa (2019) voi nimittäin ihailla Bretagnessa sijaitsevan Saint-Pierre-Quiberonin kallioisia rantamaisemia samalla kun huumautuu lumoavasta rakkaustarinasta.

Jos haluaa tekosyitä olla lähtemättä rantareissulle, on edellä mainittujen murhien ja muiden rikosten ohella sille vielä yksi erittäin hyvä peruste. Sen koki esimerkiksi Blake Lively Australian New South Walesin Lord Howe Islandilla elokuvassa The Shallows. Se on yksi parhaista – ja harvoista – Tappajahai-klassikon lähellekään nousevista haipelotteluista.

Harvoin muuten tulee ajatelleeksi, ettei Tappajahai ole aurinkoisista rantamaisemistaan huolimatta kuvattu missään trooppisessa paratiisissa. Se on nimittäin kuvattu Yhdysvaltojen koillisnurkalla, Massachuisettsin Martha's Vineyardissa. Samalla ilmansuunnalle sijoittuu myös New Yorkin osavaltiossa sijaitseva hienostoalue Hamptons pitkine hiekkarantoineen. Siellä on kuvattu muun muassa sellaisia komedioita kuin Jotain annettavaa (Something's Gotta Give), Se toinen nainen (The Other Woman) ja Rakkaus lainassa (Something Borrowed).

Rannalla ei välttämättä ole turvassa, vaikka ei veteen menisikään, siitä olkoon esimerkkinä M. Night Shyamalanin Old. Dominikaanisen tasavallan Samanán Playa el Vallessa kuvatulta paratiisirannalta ei noin vain pääsekään pois, ja aika alkaa tehdä tepposia.

Muistutettakoon vielä, että vaikka tämä artikkeli käy matkailusuosituksistakin, kannustamme vastuulliseen turismiin. Muuten voi käydä kuten Leonardo DiCaprion huippusuositun Beach -elokuvan jälkeen. Nuorten salaisesta paratiisista kertova elokuva teki Phi Phi Leh -saaren Maya Baysta Thaimaassa niin suositun, että matkailua sinne piti alkaa rajoittaa, kun ympäristö kuormittui liikaa. Jos emme pidä varaamme, voi käydä kuin Gregory Peckin ja Ava Gardnerin vuoden 1959 synkistelyssä Viimeisellä rannalla. Siinä odotettiin muun maailman jo tuhonneen kuoleman saapumista viimeiselle puhtaalle seudulle, Melbournessa sijaitsevalle Canadian Bay Beachille...