×
Click for more products. Sulje
No produts were found.
Viimeisimmät kommentit
Bogi haku

Fantasiaa aikuisille

Lähetetty1 Vuosi sitten
Suosikit0
Tilda Swinton - Kolmen tuhannen vuoden kaipuu

Muinaisia taruja ja tarinankerrontaa yleensä tutkiva ja niistä luennoiva akateemikko (Tilda Swinton) tulee vapauttaneeksi ikivanhan pullon hengen (Idris Elba). Huomattavasti toiminnallisemmista Mad Max -elokuvistaan tunnetun George Millerin parhaillaan teattereissa pyörivä Kolmen tuhannen vuoden kaipuu on nykymaailmassa melko harvinainen ilmestys: häpeilemättömästi aikuisille suunnattu fantasiaelokuva. Sen kunniaksi keräsimme vuosikymmenten varrelta 20 fantasiaelokuvaa, joita ei pelkää suositella aikuisille.

Aloittakaamme helpommasta päästä, suhteellisen suorasukaisesta fantasiatoiminnasta. Nykyään fantasiaelokuvat pyritään tekemään kuvastoltaan ja sisällöltään sopiviksi mahdollisimman laajalle yleisölle. Vanhalla kunnon 1980-luvulla meno oli kaikin tavoin verevämpää.

John Boormanin Excalibur: sankarin miekkaa (1981) on kehuttu ja haukuttu, mutta se on joka tapauksessa mitä rouhein versio kuningas Arthurin legendasta. Eeppisen spektaakkelin osittainen karkaaminen tekijöittensä käsistä vain lisää sen viehätystä.

Richard Donnerin Ladyhawke – legenda haukasta (1985) on hienoa keskiaikaista fantasiaa, muikeaa toimintaseikkailua ja ennen kaikkea ihqua romantiikkaa. Nuori Matthew Broderick päätyy auttamaan valkokankaiden vangitsevimpia kasvoja: Michelle Pfeiffer ja Rutger Hauer ovat rakastavaisia, jotka on tuomittu elämään alati yhdessä mutta aina erillään.

Russell Mulcahyn Highlander: Kuolematon (1986) on Excaliburin tavoin haukuttu ja rakastettu, ja usein samasta syystä. Ylenpalttisuus ja juustoisuus ovat tehneet kuolemattomien sotureiden vuosisataisesta taistosta kulttisuosikin.

Rob Cohenin Viimeinen lohikäärme (DragonHeart, 1996) saattaa nykyään olla kiinnostavampi efektien edelläkävijänä kuin tarinallaan ritarin ja lohikäärmeen muodostamasta huijarikaksikosta. Siinä on kuitenkin myös aikuiselle avautuvia teemoja sankaruudesta ja uhrautumisesta.

Fantasiaa voi käyttää myös välineenä kertoa ihmiselämästä tavanomaisempaa draamaa kiehtovammalla tavalla. Tämänkin ryhmän avaa kasarihelmi, listamme innoittaneen George Millerin Noidat (The Witches of Eastwick, 1987). Fantasiakomediassa Cher, Susan Sarandon ja Michelle Pfeiffer pyrkivät noituuden avulla voimaantumaan naisina, mutta saavat vastaansa Jack Nicholsonin esittämän mansplainaajan Helvetistä.

Tim Burtonin ensimmäinen yhteistyö Johnny Deppin kanssa on myös yksi kaksikon parhaista. Saksikäsi Edward (Edward Scissorhands, 1990) kertoo yksinäisyydestä, syrjäytymisestä ja muutenkin maailmastamme, joka kaipaisi enemmän fantasiaa. Burtonilta nousi listalle toinenkin elokuva: Big Fish (2003) kertoo kimurantein kääntein rakkaudesta ja sen osoittamisen vaikeudesta.

Tarsem Singhin The Fall -elokuvassa (2006) kuoren ja sisällön ristiriita on mitä kiehtovin. Lee Pacen esittämä pahoin loukkaantunut mies kietoo viereisessä sairaalavuoteessa lepäävän pikkutytön fantastisiin tarinoihinsa samalla tätä vaivihkaa manipuloiden toteuttamaan omia suunnitelmiaan.

Ang Leen Piin elämä (Life of Pi, 2012) kysyy, onko vääjäämättömän kohtalon kannalta merkitystä, puetaanko se fantasiaan vai arkirealismiin. Joka tapauksessa tiikerin kanssa samaan pelastusveneeseen haaksirikosta päätyneen pojan tarina on huikeaa silmäkarkkia ja tunteiden vuoristorataa.

John Boormanin tavoin David Loweryn The Green Knight (2021) ammentaa kuningas Arthurin legendoista. Mitä on rohkeus ja mikä on ritarin osa, yrittää Dev Patelin esittämä sir Gawain selvittää mystisellä matkallaan.

The Green Knight on lisäksi hyvä esimerkki siitä, että fantasia voi olla myös vain yksi tapa tehdä taidetta, joka saattaa olla tarkoitettu kertomaan jotain tai jäädä kullekin omalla tavallaan avautuvaksi. Sitä harrastettiin erityisesti viime vuosisadan puolivälissä.

Seitsemäs sinetti (Det sjunde inseglet, 1957) teki ruotsalaisesta Ingmar Bergmanista kansainvälisesti arvostetun ohjaajan. Elokuvassa keskiaikainen ritari (Max von Sydow) päätyy pelaamaan Kuoleman kanssa shakkia elämästään.

Orfeuksen testamentti (Le testament d'Orphée, 1960) jäi Jean Cocteaun viimeiseksi elokuvaksi. Ohjaaja esittää vuosisataista runoilijaa ja kutoo itsensä osaksi taide-elämystä, joka on kuin... no, testamentti taiteilijan monipuoliselta uralta.

Alejandro Jodorowskyn omintakeisesta filmografiasta olisi listalle voinut valita melkein minkä tahansa nimikkeen, mutta päädyimme The Holy Mountainiin (La montaña sagrada, 1973). Surrealistinen elokuva on niin täynnä symbolismia, että katsoja saattaa päätyä vain ihailemaan Jodorowskyn visioita yrittämättäkään ymmärtää tarinan käänteitä ja hahmojen merkityksiä.

Aikuisuuden ainuita hyviä puolia on elämänkokemus, joka auttaa näkemään elokuvissa asioita, joita nuorempi katsoja ei hahmota. Se myös mahdollistaa lajityypillä leikittelemisestä nauttimisen, mihin perustuu seuraava ryhmä nimikkeitä.

Monty Python hyödynsi usein fantasiaa komediassaan. Terry Gilliamin Rosvoja, rosvoja! (Time Bandits, 1981) on periaatteessa ryhmästä riippumaton seikkailu, mutta siinä nähdään monta tuttua kasvoa. Mikä tärkeintä, pienen pojan ajautuminen ajasta toiseen loikkivaan aarteenmetsästykseen on täynnä montypythonmaista absurdi huumoria.

Rob Reinerin Prinsessan ryöstö (The Princess Bride, 1987) on yksi rakastetuimpia komediallisia fantasiaseikkailuja. Häpeilemättömän romanttinen, metatasojakin sisältävä hömppä kierrättää seikkailuelokuvien elementtejä tuoreella tavalla ja on syystäkin kulttiklassikko.

Kevin Liman Lumottu (Enchanted, 2007) kierrättää sekin elementtejä, jotka ovat tuttuja jokaiselle vähänkin Disneyn prinsessa-animaatioita nähneelle. Elokuva jopa alkaa piirrossatuna, jonka aikana lauletaan, kuinka tärkeitä huulet ovat, koska ne ovat ainoat ruumiinosat, jotka koskaan kohtaavat, kunnes heittää Amy Adamsiksi muuttuneen satuprinsessan keskelle modernia, kyynistä New Yorkia.

Jacques Tardi loi 1970-luvulla sarjakuvasankarittaren, joka kohtaa viime vuosisadan alun Pariisissa kaikenlaisia populaarikulttuurista tuttuja fantatasiaseikkailuja. Luc Bessonin vuonna 2010 ohjaama sovitus Adèle Blanc-Secin uskomattomat seikkailut (Les aventures extraordinaires s'Adèle Blanc-Sec) pääsee aika lähelle Tardin lakonisen lennokkaita tarinoita, ja ainakin sarjakuvien ystävät olisivat halunneet nähdä sitä lisääkin.

Rob Marshallin Into the Woods (2014) on sävyltään hieman kevyempi filmatisointi Stephen Sondheimin teatterimusikaalista, joka tutkii mitä tapahtuu, kun satujen hahmot saavat toiveensa täytettyä, ja millaisia seuraamuksia heidän toimillaan voi olla. Siinä kohtaavat onneaan tavoittelevat Tuhkimo (Anna Kendrick), Punahilkka, Tähkäpää ja Jaakko pavunvarsineen. Kehyskertomuksessa Emily Bluntin ja James Cordenin esittämä leipuripariskunta etsii vapautusta noidan (Meryl Streep) kirouksesta.

Vaikka alussa mainittiin, että fantasiaelokuvia tehdään tätä nykyä yhä nuoremmille yleisöille mahdollisimman ison lippukassamassan saavuttamiseksi, on yhä elokuvia, jotka sopivat niin aikuisille kuin lapsillekin. Itse asiassa, aikuiset voivat ehkä jopa oppia jotain lapsistaan niitä katsomalla.

Gábor Csupón Silta salaiseen maahan (Bridge to Terabithia, 2007) kertoo kahdesta omalla tavallaan ulkopuolisesta 12-vuotiaasta (AnnaSophia Robb ja Josh Hutcherson), jotka ystävystyvät ja luovat yhdessä mielikuvitusmaailman. Seikkailujen kautta he kohtaavat arkielämän vaivoja kuten huonoja suhteita vanhempiin ja koulukiusaamista.

Spike Jonzen Hassut hurjat hirviöt (Where the Wild Things Are, 2009) perustuu Maurice Sendakin samannimiseen kuvakirjaan vuodelta 1963. Joku voisi sanoa, että kummassakaan ei ole pahemmin sisältöä, mutta se ei varsinkaan elokuvan tapauksessa pidä paikkaansa. Hassut hurjat hirviöt kuvaa hyvin, miten yksinäinen pieni poika yrittää hahmottaa maailmaa ja reagoi aikuisten silmissä väärin, kun ei kunnolla siihen pysty. Samalla se on kertomus kasvusta kykyyn asettua toisen asemaan.

Kas sellainen on fantasian voima.

Idris Elban esittämä henki kertoo parhaillaan elokuvateattereissa tuhansien vuosien tarinaansa Tilda Swintonin kuivahkolle akateemikolle George Millerin uutuudessa Kolmen tuhannen vuoden kaipuu

Jätä kommentti
Jätä vastaus

Settings

Valikko

Luo asiakastili ja tallenna omat suosikit

Kirjaudu sisään

Luo asiakastili luodaksesi omia elokuvalistoja.

Kirjaudu sisään

Ole hyvä ja kirjaudu

Kirjaudu sivulle