"Garbo puhuu!", julistivat mainokset, kun mykkäelokuvien tähti Greta Garbo debytoi äänielokuvassa. Yhdeksän vuotta ja 12 valkokankaiden klassikkodraamaa myöhemmin lahjakas elokuvalegenda oli valmis muutokseen. ?Garbo nauraa!?, iloitsi lehdistö Garbon ensimmäisestä komediasta, iloisesta tarinasta itsepintaisesta venäläisestä lähettiläästä, joka tukahduttaa naisellisuutensa venäläisen toveruuden hyväksi, kunnes retkahtaa sulavakäytöksiseen
pariisilaiseen maailmanmieheen (Melvyn Douglas).
Osittain Billy Wilderin kirjoittaman nokkelan käsikirjoituksen ohjannut Ernst Lubitsch jos kuka tiesi, miten hienostuneisuus yhdistetään nokkeluuteen. Kaikkein arvokkainkin ihminen on naurettava vähintään kahdesti päivässä, hän selitti kiitettyä Lubitschin kosketustaan. Tällaisena näemme myös Garbon Ninotchkan: maltillisen arvokkaana, mutta silti uskaliaan
naurettavana. Garbo nauraa. Niin kuin katsojakin.