Jos pitäisi nimetä täydellinen elokuva Ruben Östlundin uusin teos Triangle of sadness olisi hyvä ehdokas. Elokuva on kuin vuoristorata elokuvan muodossa.
Hauska, surullinen ja merkillisen inspiroiva dokkari, vaikkei Mentorsin musa itselle kauheana kolahdakaan. Tällaisia dokumenttileffoja näin erikoisista hahmoista tulee aivan liian harvoin vastaan.
Mielestäni tämä on kyllä heittämällä Hopkinsin uran parhaita töitä; näyttely yleisesti korkealuokkaisen realistista, mutta melko toisenlainen ja mielenkiintoinen lähestymistapa perinteiseen tarinankerrontaan verrattuna.
Kevyehkö juoni, väkisin tehdyn oloinen, ilman Crusea B-luokan filmi?
Lentopätkät hyviä kohtauksia ja ainoat jotka jaksoivat kantaa loppuun asti. Maveric/Rooster suhteeseen ei jaksettu enää kirjoittaa syvällisempää ratkaisua ja koko elokuvan loppu jäi roikkumaan "ilmaan"
Täytyy pitää Cruisesta jotta jaksaa katsoa sitä "samaa ilmettä"
Tämä on yksi parhaista kasarilla julkaistuista nuorten elokuvista, ehkä jo kulttimaineessa. Breakfast clubissa tiivistyy aikakauden jupit, hipit, punkkarit ja muut nuorisoryhmät yhdessä tilassa. Elokuvassa keskitytään yhteen lauantaihin jälki-istunnossa, jossa istuvat erilaiset nuoret, jotka huomaavat päivän aikana, etteivät ehkä olekaan niin erilaisia. Parasta on sen aitous, ja siihen oli helppo samaistua, vaikka romantiikkaa on myös viljelty ronskisti. Soundtrack on huippu!
Lentopätkät hyviä kohtauksia ja ainoat jotka jaksoivat kantaa loppuun asti. Maveric/Rooster suhteeseen ei jaksettu enää kirjoittaa syvällisempää ratkaisua ja koko elokuvan loppu jäi roikkumaan "ilmaan"
Täytyy pitää Cruisesta jotta jaksaa katsoa sitä "samaa ilmettä"
Aivan ihana elokuva, jonka voin katsoa nyt uudelleen ja uudelleen dvd:n ansiosta.